Hetki ilman sotea elinvoimakunnan rakentamisprojektin äärellä

Suomenmaa 7.10.2015                                       

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksesta käytävä keskustelu näyttäytyy kuntalaiselle hallinnollisena projektina. Näyttää myös siltä, että luottamushenkilöiden voimavarat ovat kohdentuneena niin sote-alueen laajuuteen, järjestämisvastuisiin kuin omaisuus- ja henkilöstöjärjestelyihin. Vähemmälle huomiolle jää keskustelu siitä, millainen on huomisen kunta.

Olen jäsentänyt mielessäni kunnan uutta asemaa termillä elinvoimakunta. Perinteisesti elinvoiman rakennusaineiksi on ajateltu mm. alueen kasvukykyä, inhimillistä ja sosiaalista pääomaa sekä yrittäjyyttä. Kuntakentälle termi vakiintui 2000-luvulla eräänlaisena elinkeinopolitiikan laajennoksena.

Hallitusohjelmassa kuntaa raamitetaan elinvoiman, yrittäjyyden ja työllisyyden edistäjäksi, paikallisuutta korostavaksi ihmisten yhteisöksi. Kuntalaisten ja lähiyhteisöjen asema on vahva, mutta vastuullinen. 3. sektorin roolista ei vielä puhuta. Uusi kuntalaki antaa kuntalaisten osallisuuden vahvistamiselle tukevan selkänojan korostamalla vuorovaikutusta ja vaikuttamismahdollisuutta aina kuntatalouden suunnittelusta palvelujen yhteiskehittelyyn.

Näen, ettei kuntatasolla ole aikaa odottaa, mitä soten jälkeen kuntaan jää. Sote-uudistus ei tuota itsessään kuntalaisille hyvinvointia eikä kestävää kehitystä. Elinvoimakunnan roolituksen miettimisen aika on nyt.

Kunnissa on tunnistettava kuntalaisten hyvinvoinnin tila, terveyserot, vaikuttamisen mahdollisuudet ja kokemukset palveluiden käytöstä sekä turvallisuudesta. Tilannetietoisuutta on avattava niin luottamushenkilöille kuin kuntalaisille. Tietoa kuntalaisten hyvinvoinnista ja terveydentilasta on saatavilla runsaasti, mutta uskallan väittää, että sen käyttö paikallistason päätöksenteossa ei ole mitenkään optimaalisella tasolla.

On ymmärrettävä, ettei hyvinvointia tuota kunta, vaan kunta, kuntalaiset, yksityinen ja kolmas sektori yhdessä. Monella 3. sektorin toimijalla tai yrittäjällä olisi osaamista sekä tahtoa olla luomassa ratkaisuja. Siihen on tulevaisuuden elinvoimakunnassa annettava mahdollisuus. Kunnan roolina olisi tarjota tietoa ja luotsata toimijoita toimimaan yhteisten tavoitteiden suuntaan.

Elinvoimakunnassa on myös pystyttävä luopumaan jostakin. On tarkasteltava kriittisesti esim. sitä, palveleeko lautakuntarakenne kunnan tehtäviä ja paikalliseen tietoon pohjaavaa päätöksentekoa.Elinvoimakunta on yhteinen rakennusprojekti, joka elää ajassa ja jolla on jatkuvuutta.

Sote-palveluiden järjestämisvastuun siirtyessä laajemmalle alueelle, on kunnissa tilaisuus keskittyä kuntalaisia erityisen lähellä olevien palveluiden vahvistamiseen. Turvalliset kadut, viihtyisät leikkipuistot, elämäänsä tyytyväinen väestö, lainaamoista yhteisöllisiksi monitoimitiloiksi muuttuvat kirjastot, vientiponnisteluja tukeva ja innostavaa ilmapiiriä luova elinkeinotoimi, kirkonkylien uudelleen roolittaminen – kunnalla on edelleen laajat ja tärkeät tehtävänsä.

Keskustalainen sydän sykkii vahvoille maakunnille, mutta sitäkin tärkeämpi on elinvoimainen kunta. Kunta on aina lähimpänä kuntalaista. Näin ollen itsehallintoalueiden valta-aseman määrittelyssä on oltava taitava, jottei kunnan roolia tehdä puolivahingossa tarpeettomaksi. Puheet teknisten palveluiden tai toisen asteen koulutuksen siirtymisestä ajan myötä itsehallintoalueille tuovat kiistatta ristiriitaisen olon samalla, kun yrityksenä on vahvan itsenäisen kunnan kehittäminen.

Elinvoimakunnan on pohdittava omaa tulevaisuuttaan. Aloitteellisuuden aika on nyt eikä sote-uudistuksen jälkeen.