Päätökset tehty - on yhteistoiminnan aika

Hallituksen reformiministerityöryhmä linjasi Pieksämäen, Savonlinnan ja Enonkosken kuuluvan myös jatkossa Etelä-Savon maakuntaan. Sen sijaan päätettiin, että Joroinen siirtyy Pohjois-Savon ja Heinävesi Pohjois-Karjalan maakuntaan. Päätökset on tehty ja niistä on nyt pidettävä kiinni. Seuraavaksi keskittyminen ja työnteko on kohdistettava yhteisten sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseen ja entistä vahvemman maakunnan rakentamiseen.

On muistettava, että Etelä-Savo ei ole pelkästään Mikkeli ja Savonlinna. Se on vuoden 2019 alusta alkaen 12 itsenäistä kuntaa ja väestöltään edelleen reilusti yli 130 000 asukasta. Lisäksi Etelä-Savossa on miltei 50 000 kesämökkiä, mikä tarkoittaa arviolta vajaata 100 000 vapaa-ajan asukasta. Jos keskittyminen maakuntarajojen siirtelyyn jatkuu, teemme rajusti hallaa etenkin pienille kunnille, jotka kärsivät isompien taistelusta. Jatkossakin Etelä-Savossa on kaksi aluesairaalaa, jotka yhteisymmärryksessä neuvotellulla työnjaolla pystyvät palvelemaan kulkuyhteyksiltään vaikean maakunnan väestöä.

Etelä-Savo tarvitsee ja ansaitsee uudelleenrakentamisen aikakauden. Jos maakuntamme hajotetaan, sirpaloituvat kunnat todennäköisesti kaikkiin ilmansuuntiin ja eri maakuntiin. Voi kysyä, mitä lisäarvoa uusi maakunta antaisi yksittäisille kunnille? Mikä olisi jakojäännöskunnan neuvotteluvoima ja asema uudessa maakunnassa?

Koko maakunnan kannalta paras tulos syntyy siitä, että alueella tehdään yhteistyötä ja rakennetaan kustannustehokkaita ja laadukkaita palveluketjuja julkisen, yksityisen ja järjestökentän yhteistyönä. Tämä työ vaatii aikaa ja ajatuksia – nyt on annettava siihen työrauha.

Niina Kuuva, Keskustan Etelä-Savon piirin varapuheenjohtaja,
Mikkeli

Hannu Tiusanen, Keskustan Etelä-Savon piirin varapuheenjohtaja,
Kangasniemi

Etelä-Savo tarvitsee oman sote-alueen

Saako Etelä-Savo oman sote-alueen on kysymys, joka on elintärkeä maakunnallemme.  Kokosimme Hannu Tiusasen kanssa syitä, miksi Etelä-Savon tulee saada oma sote-alue:

1. Etelä-Savon sairaanhoitopiirin ja osin Itä-Savon sairaanhoitopiirin jäsenkunnat ovat rakentaneet hyvin pitkälle omaa sote-aluetta, mistä on hyvä muodostaa maan hallituksen päätöksen mukainen maakunnallinen sote-alue.
2. Etelä-Savon maakunnallisessa sote-alueessa tapahtuisi jo kahden sairaanhoitopiirin liitos, joiden edelleen liittäminen johonkin kolmanteen alueeseen toisi lisää sekavuutta järjestelmään ja palvelujen tuottamiseen.
3. Etelä-Savon väestöpohjaa voi pitää riittävänä suhteessa muihin alueisiin. Väestömäärällä tarkasteltuna Etelä-Savossa on 15:ksi eniten asukkaita. Vähemmän asukkaita on Etelä-Karjalassa, Kainuussa ja Keski-Pohjanmaalla.
4. Etelä-Savo on hyvin laaja (Suomen maakunnista 8. laajin maantieteellisesti).
5. Etelä-Savon laajuudesta johtuvia välimatkoja lisää entisestään maakunnan vesistöisyys.
6. Etelä-Savon asutus on hyvin tasainen ympäri maakunnan ja etenkin ikäihmisten osalta, jotka tarvitsevat sote-palveluja suuressa määrin.
7. Julkisuudessa on esitetty Etelä-Savon liittämistä Etelä-Karjalaan muodostaen yhteisen sote-alueen. Tässä vaihtoehdossa eteläsavolaiset siirtyisivät todennäköisesti Helsingin yliopistollisen keskussairaalan erityisvastuualueeseen nykyisestä Kuopion yliopistollisen keskussairaalan erityisvastuualueesta eli vakavemmissa sairauksissa eteläsavolainen hoidettaisiin Kuopion sijaan Helsingissä. Ei ole järkeä pirstoa vuosikymmenten aikana rakentunutta toimivaa järjestelmää.  
8. Sairastavuusindeksillä mitattuna Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntien kunnissa väestö on sairaampaa kuin Etelä-Savossa alueen kunnissa. Eteläsavolaisia terveempiä ihmiset ovat taas Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakuntien kuntien alueilla. Kukin voi sitten itse miettiä sairastavuuden merkitystä sote-alueen kokonaiskustannuksille jatkossa.

Muun muassa näiden syiden vuoksi katsomme, että Etelä-Savon maakunnallinen sote-alue ja siihen kuuluvat kaksi aluesairaalaa pystyvät hyvin toteutettuna palvelemaan parhaiten alueen väestöä ja tuottamaan turvallisuutta. Sekä Savonlinnan että Mikkelin sairaaloille on tarvetta myös maakunnallisessa sote-alueessa, kun tasavertaisin neuvotteluin sovitaan niiden työnjaosta.

Niina Kuuva, Keskustan Etelä-Savon piirin varapuheenjohtaja 

Hannu Tiusanen, Keskustan Etelä-Savon piirin piirihallituksen jäsen ja Kangasniemen kunnanvaltuutettu

Hetki ilman sotea elinvoimakunnan rakentamisprojektin äärellä

Suomenmaa 7.10.2015                                       

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksesta käytävä keskustelu näyttäytyy kuntalaiselle hallinnollisena projektina. Näyttää myös siltä, että luottamushenkilöiden voimavarat ovat kohdentuneena niin sote-alueen laajuuteen, järjestämisvastuisiin kuin omaisuus- ja henkilöstöjärjestelyihin. Vähemmälle huomiolle jää keskustelu siitä, millainen on huomisen kunta.

Olen jäsentänyt mielessäni kunnan uutta asemaa termillä elinvoimakunta. Perinteisesti elinvoiman rakennusaineiksi on ajateltu mm. alueen kasvukykyä, inhimillistä ja sosiaalista pääomaa sekä yrittäjyyttä. Kuntakentälle termi vakiintui 2000-luvulla eräänlaisena elinkeinopolitiikan laajennoksena.

Hallitusohjelmassa kuntaa raamitetaan elinvoiman, yrittäjyyden ja työllisyyden edistäjäksi, paikallisuutta korostavaksi ihmisten yhteisöksi. Kuntalaisten ja lähiyhteisöjen asema on vahva, mutta vastuullinen. 3. sektorin roolista ei vielä puhuta. Uusi kuntalaki antaa kuntalaisten osallisuuden vahvistamiselle tukevan selkänojan korostamalla vuorovaikutusta ja vaikuttamismahdollisuutta aina kuntatalouden suunnittelusta palvelujen yhteiskehittelyyn.

Näen, ettei kuntatasolla ole aikaa odottaa, mitä soten jälkeen kuntaan jää. Sote-uudistus ei tuota itsessään kuntalaisille hyvinvointia eikä kestävää kehitystä. Elinvoimakunnan roolituksen miettimisen aika on nyt.

Kunnissa on tunnistettava kuntalaisten hyvinvoinnin tila, terveyserot, vaikuttamisen mahdollisuudet ja kokemukset palveluiden käytöstä sekä turvallisuudesta. Tilannetietoisuutta on avattava niin luottamushenkilöille kuin kuntalaisille. Tietoa kuntalaisten hyvinvoinnista ja terveydentilasta on saatavilla runsaasti, mutta uskallan väittää, että sen käyttö paikallistason päätöksenteossa ei ole mitenkään optimaalisella tasolla.

On ymmärrettävä, ettei hyvinvointia tuota kunta, vaan kunta, kuntalaiset, yksityinen ja kolmas sektori yhdessä. Monella 3. sektorin toimijalla tai yrittäjällä olisi osaamista sekä tahtoa olla luomassa ratkaisuja. Siihen on tulevaisuuden elinvoimakunnassa annettava mahdollisuus. Kunnan roolina olisi tarjota tietoa ja luotsata toimijoita toimimaan yhteisten tavoitteiden suuntaan.

Elinvoimakunnassa on myös pystyttävä luopumaan jostakin. On tarkasteltava kriittisesti esim. sitä, palveleeko lautakuntarakenne kunnan tehtäviä ja paikalliseen tietoon pohjaavaa päätöksentekoa.Elinvoimakunta on yhteinen rakennusprojekti, joka elää ajassa ja jolla on jatkuvuutta.

Sote-palveluiden järjestämisvastuun siirtyessä laajemmalle alueelle, on kunnissa tilaisuus keskittyä kuntalaisia erityisen lähellä olevien palveluiden vahvistamiseen. Turvalliset kadut, viihtyisät leikkipuistot, elämäänsä tyytyväinen väestö, lainaamoista yhteisöllisiksi monitoimitiloiksi muuttuvat kirjastot, vientiponnisteluja tukeva ja innostavaa ilmapiiriä luova elinkeinotoimi, kirkonkylien uudelleen roolittaminen – kunnalla on edelleen laajat ja tärkeät tehtävänsä.

Keskustalainen sydän sykkii vahvoille maakunnille, mutta sitäkin tärkeämpi on elinvoimainen kunta. Kunta on aina lähimpänä kuntalaista. Näin ollen itsehallintoalueiden valta-aseman määrittelyssä on oltava taitava, jottei kunnan roolia tehdä puolivahingossa tarpeettomaksi. Puheet teknisten palveluiden tai toisen asteen koulutuksen siirtymisestä ajan myötä itsehallintoalueille tuovat kiistatta ristiriitaisen olon samalla, kun yrityksenä on vahvan itsenäisen kunnan kehittäminen.

Elinvoimakunnan on pohdittava omaa tulevaisuuttaan. Aloitteellisuuden aika on nyt eikä sote-uudistuksen jälkeen.

Keskustalaisesta elinvoimapolitiikasta

Keskustan puoluevaltuuston kokous

Helsinki, 25.4.2015

Hyvä kokousväki,

Keskusta on selvinnyt vaaleista voittajana. Meillä on nyt mahdollisuus alkaa tehdä omalle arvopohjallemme tärkeää politiikkaa. Siksi haluan puhua teille koko maan kattavasta elinvoimapolitiikasta, jota toivon Keskustani tulevina vuosina harjoittavan.

Olen surullisena seurannut viime päivät keskustelua maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelusta. Mielestäni keskustelu paljastaa sen, kuinka huonosti media ja yksittäiset henkilöt hahmottavat alueidemme moninaisuutta. Se kertoo myös siitä, ettei eri puolilla Suomea olevia ja toisistaan hyvin erilaisia luonnonvara- tai osaamisresursseja tiedosteta. Valtaosa tavoittelee esimerkiksi biotalouden läpimurtoa, mutta sen rakennusaineita ei ymmärretä. Keskustalla on yhteiskuntamme ajattelumallin muuttamisessa elintärkeä tehtävä.

Mitä sitten koko Suomen elinvoimapolitiikalla tarkoitan? Elinvoimapolitiikka ammentaa mahdollisuutensa maailmanlaajuisista ilmiöistä, signaaleista tai talouden virroista. Siinä alueilla on kyky tarttua näihin mahdollisuuksiin. Onnistunut elinvoimapolitiikka vaatii vahvoja alueellisia verkostoja sekä osaavaa ja rohkeaa paikallista päätöksentekoa. Mutta se tarvitsee myös alueellisia kehittämisresursseja, joilla yhteistyö mahdollistetaan. Elinvoimapolitiikan ytimessä haluan nähdä yritykset, jotka nostetaan aluekehittämisen keskeisiksi kumppaneiksi.

Mikäli annamme alueilla olevan resurssipohjan rapautua keskittävän politiikan tuloksena, ei Suomi pienenä maana tule koskaan pärjäämään kansainvälisessä kilpailussa. Meidän on siten rakennettava järjestelmää, joka ottaa koko Suomen voimavarat käyttöön kestävällä tavalla.

Hyvä puoluevaltuusto,

Keskustanuoret hyväksyvät tänä viikonloppuna Anjalan valtuuskunnassa aluepoliittisen ohjelman. Aluepoliittiseen ohjelmaan on jokainen keskustanuorten piiri työstänyt oman osion alueensa mahdollisuuksista ja uhkakuvista. Keskustanuoret ovat siis valmiina, mikäli puolue tarvitsee rakennusaineita koko Suomen elinvoimapolitiikan rakentamiseen. Siis elinvoimapolitiikan, jota aluepolitiikan renessanssiksikin voisi kutsua. Haluamme kehittää koko Suomea yli aluerajojen, yli sukupolvien ja yli hallituskausien.

Hyvää kokousta ja menestystä valituille kansanedustajille sekä heidän tukijoukoilleen.

Nuorkeskustalaisesta aluepolitiikasta

Oulun liittokokouksessa puheeni aiheena oli luottamusyhteiskunta ja nuorkeskustalainen aluepolitiikka. 

 

Oulu 25.10.2014

Hyvät ystävät ja nuorisopolitiikan edelläkävijät,

Tuon teille Etelä-Savon piirin tervehdyksen. Olemme matkanneet Mikkelin liittokokouksesta Ouluun politiikan täyteisen vuoden kautta. Viime kevään EU-vaaleissa saimme yhteisellä työllä maakuntaan parlamentaarikko Olli Rehnin huikealla äänimäärällä. Vaalit nostivat selvästi nuortemme innostusta järjestötoimintaan ja vaikuttamistyöhön.

Tulevien eduskuntavaalien näkökulmasta olemme täyttäneet jo yhden tavoitteen. Uuden Kaakkois-Suomen vaalipiirin lista on nuorten kannalta lähes läpimurto. Listalla on nuori ehdokas jokaisesta neljästä piiristä ja Kymenlaaksosta jopa tuplaten. On sanottava, että tämä ei ole sattumaa. Tätä tavoitetta on pohjustettu nyt puolitoista vuotta vaalipiirin yhteisissä tapaamisissa.  

Hyvä liittokokousväki,

Olen pohtinut, mitä nuorkeskustalainen luottamusyhteiskunta tarkoittaisi Etelä-Savon maakunnan näkökulmasta. Luottamusyhteiskunta tarkoittaisi politiikan johdonmukaisuutta sekä valtakunnan tasolla että maakuntien ja kuntien poliittisessa päätöksenteossa. Esimerkiksi keskustalainen kaupunkipolitiikka ei ole sitä, että kaupungista kehitetään vain muutaman korttelin laajuista aluetta. Palveluita ja infraa on kehitettävä myös kaupunginosissa ja liitoskunnissa. Leikkauksien kohde ei voi aina olla laajentuneen kaupungin entisten maaseutupitäjien terveys- ja koulupalvelut. Keskustojen voimakasta kehittämistä vaativat kunnallispoliitikot eivät voi joka syksy pitää kyliä löysässä hirressä koululakkautuksien uhalla.

Nuorkeskustalainen luottamusyhteiskunta on luottamusta maakunnalliseen edunvalvontaan. On ilo huomata, että Etelä-Savossa maakunnan kehittämisen painopisteet alkavat vähitellen realisoitua investointeina ja työpaikkoina. Tästä ovat esimerkkeinä Mikkelissä jo toimiva ja Ristiinaan kaavailtu biohiilipellettitehtaan investointi sekä viime vuonna toimintansa aloittanut aurinkopaneelitehdas.

Hyvät ystävät,

Nuorkeskustalainen aluepolitiikka ei ole siltarumpupolitiikkaa. Meidän aluepolitiikka on ihmisoikeuksien ja tasa-arvon puolustamista – ihmisten oikeutta opiskella, tehdä työtä ja elää onnellisena ympäri maata.

Aluepolitiikkamme ei ole säilyttämistä ja vanhoihin rakenteisiin pohjautuvaa, vaan uudistumiskykyistä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että haemme uusia asumisen vaihtoehtoja ja huomioimme monipaikkaisten ja vapaa-ajan asukkaiden tarpeet. Nämä osa-aikaiset asujat ovat ihmisiä, jotka liikkuvat ja käyttävät palveluita maaseutualueillamme, mutta eivät näy missään väestötilastoissa.

On moraalisesti oikein, että ihmisten ei ole olosuhteiden pakosta välttämättömyys valita muuttoa keskuksiin. Siksi luottamusyhteiskuntaa rakentava nuorkeskustalainen aluepolitiikka edistää yritysten syntymistä hajautetusti, mutta silti kilpailukykyisiä klustereita muodostaen. Meidän on myös rakennettava teemoittain erikoistuvaa korkeakoulutusta läpi maan.

Ennen kaikkea meidän on osoitettava tahto rakentaa koko maata ja lopettaa keskuskaupunkien ulkopuolella elävän väestön räikeä syyllistäminen. Tämä siksi, että se on poliittinen arvovalinta ja moraalisesti oikein.

Hyvää liittokokousta!

Vihreästä kasvusta

Hei lukijat!
Blogini on ollut viritteillä yli vuoden, mutta toteutus vain on uupunut. Nyt vaihtui blogin nimi ja alkoi kirjoitus. Bloggaajan taipaleeni alkaa Keskustan puoluevaltuustossa pitämälläni puheella.

Pori, 22.11.2014

Hyväksyimme Oulun liittokokouksessa nuorkeskustalaisen vihreän talouden ohjelman. Ohjelman tahtotilana on, että Suomi tulee johdattamaan Euroopan kohti biokautta. Katsomme, että kehityksen muutoksen tulee olla perustavanlaatuinen. Olemme rakentaneet ohjelman hajautetun energiantuotannon, resurssitehokkuuden, ympäristöteknologian ja uusiutuvien luonnonvarojen varaan. 

Eilen perjantaina [21.11.] Ville Niinistö kritisoi kovin sanankääntein twitterissä, että keskustalla on massiivisia ennakkoluuloja kestävään kehitykseen. Niinistön suuttumuksen sai aikaan puoluevaltuustolle suunnattu kysely, joka asetti Vihreän puolueen epätoivotun hallituskumppanin asemaan. Niinistölle viitoitan nuorkeskustalaista vihreän kasvun tietä, jossa monipuolisesta ja laajasti työllistävästä sekä monilähteisestä hajautetun energian tuotannosta etsitään vastausta keskittävälle ydinvoimapolitiikalle.

Ohjelma puhuu esimerkiksi GMO vapaan ja biopolttoaineita kehittävän Suomen puolesta. Selkeänä erona Vihreisiin on kuitenkin se, että haluamme rakentaa kasvun tien yhteisymmärryksessä luonnonvarojen kestävän hyödyntämisen ja elinkeinotoiminnan kanssa. Vain silloin turvaamme kansamme työn, toimeentulon ja hyvinvoinnin.  

Arvoisat keskustalaiset,

Tulen Etelä-Savosta, jossa kolmasosa maakuntamme pinta-alasta on vettä. Vesistöjen kattavampi, mutta kestävä hyödyntäminen on myös vihreän talouden ohjelman yksi keskeinen elementti.

Pääosin erinomaisessa kunnossa olevia sisävesialueita ja varsinkin maailmanlaajuisesti ainutlaatuisia saaristoja hyödynnetään tällä hetkellä vain marginaalisesti.

Toiveeni on, että alamme ajatella vesi- ja saaristopolitiikkaa vakavissamme. On syytä miettiä esimerkiksi sitä, miten laajalle Saimaan kanavan vaikutukset voivat ulottua, millainen energia vesimassaan tai pohja-ainekseen on sitoutunut ja miten sisäsaaristoon voisi kehittää Ahvenanmaan kaltaisia tuotteistettuja pyöräily- ja matkailureittejä.

Tarvitsemme edelleen uusia ja rohkeita avauksia. Mitä, jos se uusi avaus olisi esimerkiksi kansainvälinen vesikorkeakouluklusteri, joka perustaisi toimintansa globaalien vesikriisien ratkaisemiseen, vesistöjen monialaiseen hyödyntämiseen ja cleantech-osaamisen maailmanlaajuiseen vientiin. Klusteri, jossa veteen liittyvinä toimijoina yhdistyisi yritystoiminta, ilman rajoja toimiva yhteistyö ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opetuksen välillä sekä vahvat kansainväliset tutkimusyhteydet.  Emme keskittyisi ainoastaan cleantechiin ja prosesseihin, vaan näitä laajemmin yhdistelmään, jossa vesiklusteriin kiinnittyvät monialaisesti myös infra, kuljetukset, matkailu, saaristot ja historialliset ulottuvuudet.

Arvoisat puoluevaltuuston jäsenet,
Tällaisena haluaisin nuorkeskustalaisen vihreän talouden ohjelman tulevaisuudessa konkretisoituvan. 

--

Ohjelma luettavissa:Kohti vihreää kasvua